Laulujoutsenia ja laulavia koskikaroja Kutunivassa

Maaliskuun kolmas viikko. Pohjoisen reissulla piti käydä katsastamassa Jerisjärven Kutunivan siivekästä elämää.

Kaksi joutsenta kylpi auringossa hauskasti relaten. Paikallisten mukaan seitsemän laulujoutsenta jäi nivaan syksyllä talvea viettämään - viisi aikuista ja kaksi menneen kesän poikasta. Eivät osanneet lähteä kun emotkaan eivät lähteneet. Emoiltaan kun oppivat muuttamisen lähdön, suunnan ja kohteen. Samalla lennolla lataavat sisäiseen navigaattoriinsa paluureitin syntymäsijoilleen. Seitsemästä kaksi on jäljellä. Loput viisi siirtyneet toiseen sulaan tai antautuneet ravintoketjun vietäväksi parempiin suihin.

Kutuniva näyttää olevan takuuvarma koskikarojen bongauspaikka. Tämä arktisten sulavesien seikkailija on pyrähtänyt tänne pohjoisimman Norjan rannikolta.

Neljä koskikaraa olivat kisailufiiliksellä ja pesänperustamispuuhissa. Laulavat kauniisti ja moninaisesti; todellinen virtavesien laululintu.

Edellisvuoden Kutunivakuvia täällä.

Oli synkkä ja myrskyisä revontuliyö ...

Ne eivät oikeastaan olleet tavalliset revontulet. Eivät perinteiset loimotukset tai lepatukset. Se oli REVONTULIMYRSKY 18.3.2015 klo 00-02, Jerisjärvi.

Sinkoovat siniset liekit
Lapin taivahan laella.
Räiskyvät, räjähtelevät
tulikielet Turjan yössä,
kuin kiron timanttikannel,
kuin vihan väkevä välke;
henget kuolleiden heräävät,
nurmen alla nukkujatkin.
                                        Eino Leino 

Ne leimuaa, ne loimuaa,
Ne roihuaa ja lyö,
Ne paistavat kuin patsahat
Ja välkkyvät kuin vyö! 

Ne liitävät, ne lentävät,
Ne laukkaa, läähättää,
Ne korskuvat kuin konkarit,
Joit' urhot kiidättää! 

Ne liehuvat, ne riehuvat,
Ne soutelee ja soi,
Ne heijailee kuin enkelit
Tai aallot ailakoi. 

Ne hiipivät, ne kiipivät,
Ne kisaellen käy,
Ne sukeltavat pilvihin,
Niin ettei niitä näy. 

Ne tummuvat, ne sammuvat,
Ne repeevät kuin jää –
Ne kirkastuvat kilvan taas
Ja yöhön rynnistää!

                                        Ilmari Calamnius (Kianto)

• 
  

 

Pimenee ... pimenee ... partial solar eclipse

Jerisjärvi 20.3.2015 kello 9.50. Lumituisku, pilvistä, näkyvyys 20 metriä.

Tänään on auringonpimennys kello 12.11, joka näkyy Pallaksella noin 92-prosenttisena. Aamun keli ei näytä hyvältä, mutta meteorologit ennustavat sinnikkäästi taivaan aukeamista täyteen aurinkoon noin kello 11 mennessä. Ja niin tapahtuikin.

Kamppeet kasaan ja mobiilia observatoriota roudaamaan Pallaksen rinteille. Observatorio koostuu neljästä tarkkailijasta suojalaseilla varustettuna sekä kamerasta suojakalvoineen. Valmiina vastaanottamaan erästä aurinkokunnan ilmiöihin lukeutuvaa näkyä.

N 68.05506 E 024.06201

Siitä se alkoi. Kuu hivuttautuu rohkeasti mutta hienovaraisesti auringon eteen. Suotimet toimivat mainiosti suojellen sekä silmiä että kameran kennoa. Maaginen tunnelma. Valo, jonka näemme, on lähtenyt auringosta noin 8 minuuttia sitten.

Kuvissa näkyy myös yksi auringonpilkku. Varsin selvästi näkyykin. Auringonpilkut ovat suunnilleen maapallon kokoisia. Se havainnollistaa hyvin maapallon ja auringon kokoeroa.

Osittainen auringonpimennys maksimissaan, noin 92% Pallastunturilla. Siinä se makaa. Maisema ei pimentynyt, mutta hämärtyi selvästi. Lisäksi kylmeni hieman. Mielenkiintoista havaita, miten 8% on vielä niin kirkas. Täydellisenä pimennys näkyi esim. Huippuvuorilla.

Kameran näytöstä kuvattuna.

Kuu on nyt ohituksen puolella ja sirppi kääntyy oikealle.

Viiden miljardin vuoden kuluttua aurinko alkaa kääpiöityä:,ensin valkoiseksi ja sitten mustaksi. Maasta sitä ei enää tarkkailla, mutta kenties jossain muualla tähtemme luhistuminen noteerataan.

Reidar ja Tuonenkoira

Särestöniemen galleria, ateljee ja vanhat rakennukset on käymisen arvoinen paikka. Ihmeellinen suorastaan - keskellä erämaata hienoine rakennuksineen. Reidar Särestönimen pensseli on maalannut erämaan ja luonnon sielunmaisemaa hyvin värikylläisesti. Tai: kenties ihmisen ?

"Minulla on  muuten siellä kotona pohjoisessa joukko mielihyönteisiä, tiedättekö mikä on esimerkiksi tuonenkoira. Se on pieni koirannäköinen toukka, joka jostakin ilmestyy maaliskuun lumihangelle, makaa siinä mukavasti käppyrässä ja lähtee siitä yhtäkkiä ja menee - jonnekin."

                                                                                            Reidar Särestöniemi

Tuonenkoira ? Hakukoneen mukaan se viittaa meänkielen hyönteiseen tai sitten uskonnolliseen sanastoon.

Ylläolevan toukan näimme Pallaksen tunturissa 19.3.2015. Onko tässä Tuonenkoira ? Hyvin todennäköisesti juuri se mihin Reidar tekstissään viittasi. Oikea nimi lienee Heinähukka.

EDIT 20.3.: ei Heinähukka vaan Ruostesiiven toukka

Kuvassa Pallaksen tunturimaastoa 19.3.2015.

Täällä taas: laulujoutsenet

Laulujoutsenet ovat saapuneet ! Talvi taittuu kevääksi ja muuttolinnut saapuvat. Kohta tulevat kurjet, hanhet, pikkulinnut. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Pääsin ihailemaan joutsenia juuri kun olin käynyt mainiossa Sibelius-näyttelyssä Ateneumissa. Suuret linnut olivat Sibeliuksen ja monen muunkin sen ajan kansallistaiteilijan luovuuden innoittajia.

" Joutsenet ovat aina ajatuksissani ja antavat elämälle loistoa. Omituista todeta, ettei mikään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa vaikuta minuun yhtä lailla kuin nämä joutsenet + kurjet + metsähanhet. Niiden äänet ja olemus". 

                                                               Sibeliuksen päiväkirjamerkintä 1915

Linnut on kuvattu Vanhankaupunginlahdella 8.3.2015.

Valokuvatorstai: tasan (Kirjosieppo)

Tässä kuvassa on jo kevään ja alkukesän odotusta. Kirjosieppokoiras tuo kiihkeällä syklillä poikasilleen ruokaa - hyönteinen kerrallaan. Poikaskausi ajoittuu kuvan korkeuksilla noin kesäkuun puoleen väliin. Jakautuuko ruoka tasan poikasten kesken ? Tuskin. Vahvat syövät hitaat. Viime vuoden kesäkuu oli hyvin kylmä eikä hyönteisiä ei ollut riittävästi. Pikkulintujen poikasia kuoli pesiinsä. Mutta tulevana kesänä pöntöt ovat taas asuttuja, kuten muutkin pesäpaikat.