Taipuu muttei taitu

Tien varressa kasvaa harvinainen, puumainen kataja. Se on seistä töröttänyt siinä kenties satoja vuosia.






"Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata, niin kuin kataja kivisellä mäellä. Yläilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse, ja kanuunavaunujen rattaat saattavat saavuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa, ja oksa risahtaa oksalle: -Kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne.- Eikä kestä kauan, ennen kuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän niitä enää löydä. Tie on kasvanut umpeen ja katajikko näyttää koskemattomalta."
Katajainen kansani, Juhani Aho, 1899

Helle

Hellettä pitää. Hienoa lämpöä jo kohta kaksi viikkoa. Heti kun juhannuksesta päästiin.






Laukka tallin edustalla.

Rautayrtistä sekaisin

Tietyt puutarhan kukat ovat todellisia drinkkibaareja perhosille.

Mäntymetsässä elävä Mäntykiitäjä ei malta olla pitämättä imukärsäänsä erossa hemaisevasta Rautayrtistä, vaan saapuu illan hämärtyessä pörräämään terassille ihmisten seuraan. Perhosta, jonka siipien kärkiväli on 7 cm, ei voi olla huomaamatta.






Drinksut se imaisee varsin pitkällä imukärsällään suoraan kukan ytimestä.

Baarireissun jälkeen se lentää pärisyttää takaisin kohti himaansa joutuen kenties Kehrääjän yöpalaksi.

Kaksi kyyhkyläistä

kävelyllä Kumpulassa ja Laajasuolla 21.6.

Pöllöilyä iltakävelyllä

13.6.2009

Olimme iltakävelyllä autoilemassa pitkin poikin raitteja. Eräällä peltoaukealla tuulilasin edestä lensi jotain. Siis suurta ja nopeaa.

Jarrut pohjaan ja autosta ulos kiikarin kanssa. Siellä se lensi pellon päällä saalista etsien. Mutta mikä ? Näyttää pöllöltä, mutta tuntuu haukalta. Arvelimme ensin jotain suohaukkaa, mutta lentoasento ei oikein sellaiselta näyttänyt.

Lintu lensi nopeasti saalistaen noin metrin, kolmen korkeudella, välillä pudottautuen maahan. Etäällä näin sen saaneen saaliinkin. Ehkäpä myyrä, mutta arvelin sen kuitenkin olleen kuovinpoikasen. Saaliinsa se vei pikaisesti metsän reunan pusikoissa olevaan pesäänsä. Ja sitten takaisin. Nyt lintuja olikin kaksi kappaletta.

Puoli tuntia saimme ihailla kaunista lintua ja kaunista lentoa.

Manuaalista katsottuna lintu varmistui suopöllöksi.

Kyrönjoen vartta.

Tikka ja murkut

Murkuilla on tosiaankin kova työ pitää pesänsä ehjänä ja kunnossa. Muurahaisyhteisön ravinnontuotanto tikkojen ruokkimiseksi käy kovalla käyttöasteella. Tikanpojat huutaa kolostaan "lisää murkkuja äitee ja iskä...".

Aamiainen herkkutorilla

Aamulla, kun auringon ensi säteet saavat säpinää aikaiseksi muurahaispesällä, herää myös herra Tikka nauttimaan aamiaistaan.



Tässä hommassa täytyykin olla nopea, sillä aamiainen hyökkää kiivaasti vierailijaa kohti eikä päästä helpolla.



Välillä tikka lentää läheiseen mäntyyn (herra on vasemmanpuoleisessa männyssä, kuvan ylälaidassa) karistelemaan murkkuja jalastaan ja höyhenistään. Ja palaa sitten jatkamaan aamiaistaan. Torilla vierailee myös puukiipijä ja käenpiika. Keväällä näkyi myös palokärki olevan eineellä.




Hups - mikäs siellä rasahti. Taisi olla kameran suljin.

yäk ...

... on se kuitenkin hyvä ja hyödyllinen