Pienellä lintujärvellä kaikki hyvin. Hienosti sijoitetusta lintutornista näkee mainiosti kaiken järvellä tapahtuvan liikehdinnän. Näkyvissä on useita kurkipariskuntia sekä ainakin kolme laulujoutsenen pesää. Ja tietenkin naurulokkeja, töyhtöhyyppiä, sorsia ja muita vesilintuja sekä muutamia metsähanhia.
Ja sitten. Muutaman sadan metrin päähän saapui viimeisillään oleva hirvimamma syömään vesikasvien juurakoita. Hyvin tuntui maistuvan, ja se seisoi paikallaan kylmässä vedessä pitkän tovin.
Metsän laidassa oli toinen hirvi - ilmeisesti mamman erausvasa eli hirviteini. Tämä hirvi lähti astelemaan mammaa kohti kahlaten ruovikkoisessa järvessä. Seurasimme sitä kiikareilla. Yhtäkkiä se huomasi muutaman kymmenen metrin päässä joutsenen pesän, jossa makasi kaksi joutsenta. Hirviteini suuntasikin uteliaisuuttaan kohti joutsenen pesää, jolloin linnut nostivat päänsä pystyyn ja seurasivat varuillaan teinin askeltamista.
Se tallusti suoraan joutsenien pesälle ja suureksi ihmeeksemme hyppäsi vedestä pesätöyräälle, jolloin molemmat joutsenet levittivät siipensä enkelimäisesti kohti taivasta, ja toinen linnuista syöksyi päätä pahkaa hirviteinin kimppuun nokkien sitä niskasta. Teiniparka koki hetkensä tulleen ja pinkaisi henkensä edestä mammaa kohden joutsenen ajaen sitä takaa noin viidenkymmenen metrin matkan.
Eipä ole moista näkyä koskaan tullut koettua. Stoori jatkuu vielä siten, että teinin saapuessa vauhkona mamman helmaan se sai puolestaan mammalta kyytiä ja joutui järveltä pois ajetuksi. Kova on itsenäistymisen tuska hirvelläkin.
En ehtinyt kameraa käyttämään koska tilanne oli niin dramaattinen kiikarin läpi katsottuna. Tässä kuva jälkitilanteesta, jossa teini vielä laukkaa vauhkona, mutta joutsen on jo vedessä voittajan elkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti